Gordon Gekkon muotokuva
![]() |
HBO-suoratoistopalvelussa on nyt nähtävänä dokumenttielokuva Carl Icahnnista, joka oli tosielämän Gordon Gekko ja Wall Street -elokuvan päähenkilön esikuva. |
Useimmat meistä muistavat 1980-luvun elokuvan ”Wall Street – rahan ja vallan katu”, jossa Michael Douglas esitti Gordon Gekkoa, säälimätöntä yritysvaltaajaa ja pörssipeluria. HBO-suoratoistopalvelussa on nyt nähtävänä dokumenttielokuva Carl Icahnista, joka oli tosielämän Gordon Gekko ja Wall Street -elokuvan finanssileijonan esikuva.
”Icahn: The Restless Billionaire” on muotokuva Carl Icahnista, joka oli Yhdysvaltain pääomamarkkinoilla ensimmäisiä yritysvaltaajia 1980-luvulla. Dokumenttielokuvassa haastateltu elokuvaohjaaja Oliver Stone kertoo, että hän kävi tapaamassa Carl Icahnia tehdessään Wall Street -elokuvaa ja osa Michael Douglasin elokuvarepliikeistä on suoria lainauksia Icahnilta. Elokuvan Gordon Gekko oli kuitenkin karikatyyri Icahnista, joka oli vähemmän sliipattu ja enemmän maanläheinen kuin elokuvahahmo.
Icahn huomasi 1980-luvulla, että on paljon pörssiyrityksiä, joissa osakekurssi on selvästi aliarvostettu yhtiöiden varallisuuteen ja tuloskykyyn nähden, kun yhtiöiden palkkajohto oli ottanut itselleen valtaa osakkeenomistajilta ja ohjasi yhtiöitä omien intressiensä mukaan. Hän osti merkittävän osuuden aliarvostetusta yhtiöstä ja hankki itselleen hallituspaikan, vaihtoi yhtiön johdon ja käynnisti yhtiössä tehostusohjelman, joka usein johti osakekurssin nousuun ja toi omistajille mukavat voitot. Kun Icahnista tuli kuuluisa, jo hänen osakeostoksensa alkoivat vaikuttaa yhtiöiden kurssia nostavasti. Näin tapahtui esimerkiksi Apple-yhtiössä.
Dokumenttielokuvassa jo ikääntynyt Carl Icahn toistaa arvionsa, että monessa amerikkalaisessa pörssiyhtiössä ylimmän johdon palkat ovat aivan liian suuret johtajien työpanokseen nähden ja osakkeenomistajat ovat luovuttaneet aivan liian paljon valtaa palkkajohdolle. Tämä pitää varmasti paikkansa muuallakin kuin Yhdysvalloissa, myös Suomessa. Kun yhtiön omistus on hajaantunut, omistajien kiinnostus yhtiöönsä laimenee ja palkkajohtajat voivat hallituksen hyvävelikerhon avulla järjestää itselleen muhkeat edut osakkeenomistajien kustannuksella.
Ilkka J. Virtanen
Kommentit
Lähetä kommentti