Näin minusta tuli osakemiljonääri

Helsingin pörssissä kauppaa käytiin vielä manuaalisesti silloin, kun itse aloittelin osakesijoittamista 1980-luvulla. Muistan kuinka itsekin kävin tuolloin joskus katsomassa kaupankäyntiä pörssin lehteriltä. Kuva: Helsingin Kaupunginmuseo

 

Minä olen osakemiljonääri. Omistamieni pörssiosakkeiden yhteisarvo nousi yli 1 miljoonaan euroon joskus keväällä 2021. Saman vuoden lokakuussa osakesalkkuni bruttoarvo nousi jo parhaimmillaan lähes 1,2 miljoonaan euroon.

 

Minun sijoittajauraani kuvaa hyvin vanha sijoittajien sananlasku, jonka mukaan aika on sijoittajan paras ystävä. Osakesalkkuni arvo on paisunut vähitellen, kun olen vuosikymmenien aikana tehnyt pörssissä sijoituksia vähitellen.

 

Olen iloinen, että joskus nuorena kiinnostuin pörssisijoittamisesta. Ensimmäiset osakkeet sain ilmeisesti lahjana vanhemmiltani joskus 1970-luvulla. Salkussani oli silloin ehkä pieniä määriä Huhtamäen, Koneen ja Enso-Gutzeitin osakkeita. Olenkin isälleni yhä kiitollinen siitä, että hänen esimerkkinsä kautta kiinnostuin pörssiosakkeista.

 

Varsinaisen kimmokkeen pörssisijoittamiseen sain vuonna 1984, kun sijoitin kesätöissä tienaamiani rahojani osakkeisiin, jotka suotuisan suhdanteen ja yrityskauppojen ansiosta nousivat nopeasti. Muistikuvat haalistuvat, mutta luultavasti ostin silloin muun muassa Kajaania, Tampellaa ja Helsingin Osakepankkia. Sijoittamista aloittaessani toimeksiannot tehtiin kasvotusten pankkivirkailijan kanssa pankin konttorissa.

 

Osakesijoittamisessa minua auttoi se, että kävin lukion jälkeen kotikaupungissani kauppaopiston yo-linjan, josta sain jonkinlaisen teoreettisen pohjan sijoitustoiminnalleni. Myöhemmin yliopistoon siirryttyäni ryhdyin opiskelujen ohessa kirjoittamaan pörssikolumneja Turun Sanomiin ja Etelä-Suomen Sanomiin. Kiinnostus osakesijoittamiseen oli hiljalleen Suomessa viriämässä, joten aihetta käsittelevälle tiedolle oli kasvavaa kysyntää.

 

Sijoitusharrastuksestani tuli tavallaan minulle ammatti, koska pääsin 1980-luvun lopulla Kauppalehteen kesätoimittajaksi, mikä toimi lähtölaukauksena uralleni taloustoimittajana. Taloustoimittajan roolissa pääsin seuraamaan osakekurssien ja pörssiyhtiöiden kehittymistä, ja siitä vieläpä maksettiin minulle. Reilun kymmenen vuoden aikana työskentelin Suomen johtavissa talousmedioissa taloustoimittajana, ja usein nimenomaan pörssiin ja muihin finanssimarkkinoihin erikoistuneena toimittajana.

 

Taloustoimittajana ollessani en kuitenkaan käynyt lyhyttä kauppaa, vaan olen aina ollut pitkäjänteinen sijoittaja. Kukaan ei siten olisi voinut väittää, että yritin pörssikommenteillani vaikuttaa omistamieni yhtiöiden osakekursseihin.

 

Kuten jokaiselle pitkään osakesijoittamista harrastavalle henkilölle, minunkin kohdalleni on osunut nousuja ja laskuja, onnistumisia ja epäonnistumisia. On tullut koettua ”Mustat maanantait”, vuosituhannen vaihteen it-hype ja vuoden 2001 terrori-iskut, joiden jälkeen New Yorkin pörssi oli pari päivää suljettuna.

 

Salkussani on ollut monia yhtiöitä, jotka ovat kauan sitten unohtuneet, esimerkiksi pankkiriliike Keitele & Tommila, sijoitusyhtiöt Mancon ja SP-Sijoitus, muutamia mainitakseni.

 

Osakesijoittajan ei yleensä kannata jossitella. Jos minä haluaisin jossitella, olisin voinut osallistua isommalla painolla Nokian hienoon ja pitkään kestäneeseen kurssinousuun 1990-luvulla. Omistin jossain vaiheessa Nokian osakkeita, mutta luovuin niistä liian nopeasti enkä siten juurikaan tehnyt niillä voittoa.

 

Viime vuosituhannen lopun onnistumisia oli Soneran listautumismyyntiin osallistuminen. Osake nousi listautumisen jälkeen rajusti, mutta valtio-omistajan toheloinnin johdosta, osakkeen kurssikehitys sen jälkeen oli heikko, ja yhtiö päätyikin lopulta osaksi ruotsalaista Teliaa.

 

Onnistumiseksi voin lukea sen, että en missään vaiheessa innostunut viime vuosituhannen lopulla it-osakkeista, jotka nousivat ensin rajusti ja sitten romahtivat.

 

Viimeaikaisia onnistumisia on ollut Qt Group, jonka osakkeet ovat tarjonneet mojovan kurssinousun vuosina 2020-2021. Salkkuni pitkäaikaisia kivijalkoja on ollut jo ainakin parinkymmenen vuoden ajan monialayhtiö Aspo, jonka kurssinousu on ollut maltillista mutta osinkovirta sitäkin parempaa.

 

Onnistumisena yleisellä tasolla voi pitää myös sitä, että tein useita pienehköjä mutta hyvin ajoitettuja ostoja vuonna 2020 pörssikurssien notkahtaessa jyrkästi koronaepidemian vuoksi. Pörssikurssithan toipuivat koronakuopasta yllättävän nopeasti. Jälleen kerran osoittautui oikeaksi neuvo: osta, kun muut myyvät paniikissa.

 

Sijoitusrahastoihin en ole koskaan sijoittanut, vaan olen keskittynyt suoriin osakesijoituksiin. Olen sijoittanut pääasiassa suomalaisiin yhtiöihin ja vain muutamiin ruotsalaisiin yhtiöihin.

 

Osakesijoittaminen on ollut minulle mielenkiintoinen harrastus, mutta samalla olen harrastukseni ansiosta oppinut ymmärtämään yritystoimintaa, talouden dynamiikkaa, verotusta ja politiikkaa. Uskon, että niin sanottu hyvinvointiyhteiskuntamme olisi huomattavasti paremmassa kunnossa, jos poliitikkojen joukossa olisi nykyistä enemmän osakesijoittajia.

 

Osakesijoittaminen on minulle taannut ainakin osittaisen taloudellisen riippumattomuuden, ja vuosittainen osinkovirta on tuonut mukavaa väljyyttä perheeni talouteen.

 

Osakesalkussani on tätä kirjoittaessani (2.11.2021) seuraavien yhtiöiden osakkeita.

 

Adapteo

Anora

Aspo

Citycon

Enento

Fiskars

Fortum

Kemira

Kesko

Konecranes

Metso Outotec

Metsä Board

Neles

Neste

Nokian Renkaat

Nordea

Oma Säästöpankki

Orion

Orthex

Outokumpu

QT Group

Scandic Hotels

SRV

SSAB

Telia

TietoEvry

Valmet

Wärtsilä

YIT