Taloustoimittajan muotokuva

 

Niklas Herlin (1963-2017) oli taloustoimittaja ja kirjankustantaja.

Heikki Herlin

kirjasta Tuollapäin on highway.

 

Vuonna 2017 edesmenneestä Niklas Herlinistä puhuttiin ja oletettiin kaikenlaista. Heikki Herlinin teos Tuollapäin on highway on aikuisen lapsen kirja isästään.

 

Kirjassaan Heikki Herlin kuvaa mielenkiintoisella tavalla isänsä uraa kunnianhimoisena taloustoimittajana Kauppalehdessä vuosituhannen lopulla, jolloin Suomen elinkeinoelämässä tapahtui paljon ja talousjournalismi oli murroksessa.

Kauppalehti oli suotuisa sattuma, johon faija tarttui. Tuskin isä sitä tuolla hetkellä tajusi, mutta tuohon valintaan liittyy koko se ammatti identiteetteineen, jonka perään hän haikaili töölöläisessä kapakassa.

 

Kauppalehteen faijan palkkasi silloinen päätoimittaja ja Kauppalehden omistavan Uusi Suomi Oy:n toimitusjohtaja Arto Tuominen. Faija tapaa ennen toimitukseen astumista myös toimituspäälliköstä myöhemmin päätoimittajaksi nousevan Hannu Olkinuoran.

 

Tapasin Hannun kahvila Sociksessa Helsingin keskustassa. Aika pitkään juteltiin. Hannu oli rohkaiseva ja rakentava, kuten luultavasti joka kerta kun hänet tulevina vuosina ja vuosikymmeninä tapasin. Epäröin hieman, että voiko tällaisella perijän sukutaustalla toimittajaksi ryhtyä. Hannun mielestä voi ilman muuta. Tosin jotkut muut olivat toista mieltä. Mutta Hannu jaksoi rohkaista toimittajanalkua.

Uusi Suomi Puheenvuoro 31.8.2012

 

Faija tapaa samoihin aikoihin lapsuudesta saakka tutun Eljas Revon, joka kertoo isälle Kauppalehdestä työpaikkana; hän itse on ollut Kauppalehdessä kesätoimittajana. Pari viikkoa ennen töiden alkamista isä matkustaa vaimonsa Tuulin ja vastasyntyneen Riikka-tyttärensä kanssa lomalle Antibesiin. Se on perheen ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka.

 

Isä aloittaa Kauppalehdessä syyskuun 21. päivä vuonna 1987. Samana vuonna hänestä tulee Koneen hallituksen varajäsen ja seuraavana vuonna varsinainen jäsen.

 

1980-luvun nousukausi on tuonut mukanaan draamaa ja tarinoita talouselämään, mitä edustaa esimerkiksi SKOP:n Teollisuusrahastoon kohdistunut valtaus. Suomi avautuu monella elämän osa-alueella; rahaliikkeet vapautuvat, Suomi on päivittämässä demokraattista päätöksentekoa Kekkosen vuosikymmenten jälkeen. Faijan lapsuuden ja nuoruuden Suomi modernisoituu, yhtenäiskulttuurin tilalle syntyy uusia ilmiöitä. Muuttuva maailma muuttaa myös journalismia.

 

Pääomaliikkeiden vapautuminen, lainanoton helpottuminen erityisesti maarajojen yli sekä säätelyn purkaminen luovat talouteen uutta liikehdintää ja roppakaupalla raportoitavaa.

 

Taloustoimituksilla oli vielä matkaa nykyiseen muotoonsa. Pörssi- ja yritysanalyysi sekä talousuutisointi olivat nykyiseen verrattuna enemmän yritysten tiedotteiden ja numeroiden sisällyttämistä seuraavan päivän lehteen. Analyysiä esiintyi vähemmän. Uusi taloustoimittajien sukupolvi on vasta lyhyen ajan opetellut tunnuslukujen tarkastelua, ja taloustoimittamisesta puuttui lukijalähtöisyys. Juttuja kirjoitetaan erityisesti talouden ammattilaisille.

 

Kauppalehden toimitus sijaitsee tuolloin Kaivokselassa, aikansa Uuden Suomen toimituksen naapurissa. Nuori yritystutkija saapuu ensimmäisinä työpäivinään toimitukseen puku päällä. Parin viikon jälkeen hän palaa takaisin vanhaan lookiinsa, ja nuori toimittaja on jälleen bootsit jalassa, Levi’s 501 -farkuissa ja nahkatakissa.

 

Työpaikkojen välillä muuttuu vaatemuodin lisäksi organisaatioiden sisäinen hierarkia. Siinä missä Teollistamisrahasto perusti toimintaansa byrokraattisempaan hallintoon, Kauppalehdessä kiintopisteenä on johtaminen erikoisosaamisen kautta. ”Substanssi oli toimittajasta kiinni” Eljas Repo muistelee. Hänkin aloitti Kauppalehdessä hyvin pian isän pestaamisen jälkeen.

 

Uran alussa faija käsittelee samoja aiheita, joiden takia hän Kauppalehteen päätyikin. Suomalaisista liikepankeista ja luottolaitoksista riittää kirjoitettavaa. SKOP:n lisäksi hän vahtii ja analysoi Suomen Yhdyspankin SYP:n toimintaa sekä perkaa pankkien sijoituksia sekä Suomen pörssiä yritysfuusioineen ja rahoitusjärjestelyineen.

 

Kauppalehden toimittaja Niklas Herlin herättää huomiota monella tavalla. Ensimmäisten huomioiden joukossa oli hänen perheensä vaikutus Suomen elinkeinoelämässä. Sukuyhteys herättää kysymyksiä ja modostaa rajalinjoja toimituksen sisällä. Vastakkainasettelut liittyvät osaksi faijan palkkaamisen syihin: onko hän Kauppalehdessä vain, jotta toimituksella olisi olemassa yhteys Herlineihin? Aikansa toimituksen pitivät yllä nykyistä vahvempia suhteita yrityselämän johtoon, eikä niitä piiloteltu. Osa epäilyistä oli tyypillistä kokoneemman polven jupinaa: Osaako tämä kaveri ylipäätään olla toimittaja? Osaako hän kirjoittaa?

 

Epäilysten vaientamiseksi faija toteuttaa Thorsvikin pelloilta opittua työnteon logiikkaa: oli näytettävä, että työtä tehdään paljon, se tehdään kunnolla ja kovemmin kuin muut. Hän oli ahkera, mikä oli hänen sanojensa mukaan poikkeuksellista aikansa toimituksessa, ja armoton itseään kohtaan. Kasvoja ei pidä menettää, kukaan ei saa päästä syyttämään huonosta työnjäljestä eikä varsinkaan laiskuudesta. Jokainen hyvä teksti on ylpeyden aihe, ja jokainen huono teksti puolestaan pelon aihe. Kun hän astui Kauppalehden toimitukseen, hänen oli joka päivä ylitettävä oman kriteerinsä rima, ja hänen juttujensa oli myytävä lehteä suurelle yleisölle. Faija seuraa alusta saakka kirjoitustensa vaikutusta lehden levikkiin.

 

Lokakuussa vuonna 1989 Valmetin ja Wärtsilän telakkatoimintojen yhteenliittymä Wärtsilä Meriteollisuus hakeutuu konkurssiin. Kyseessä on Pohjoismaiden suurin konkurssi, ja suuri talousuutinen. Faija toteaa myöhemmin, että juuri Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssiin liittyvä uutisointi ja hänen tekemänsä skuupit olivat hänen uransa kannalta merkittävä hetki.

 

Kauppalehden toimituksessa on 80-luvulla nykyistä enemmän työntekijöitä, ja he ovat erikoistuneempia. Työtä tehdään lankapuhelimella, saatavilla olevalla kirjallisuudessa, jalkatyönä sekä vähän myöhemmin fakseilla. Tietokoneet ovat saapumassa toimituksiin.

 

Tupakka palaa sisätiloissa, alkoholia kuluu paljon toimittajille järjestetyillä kokkareilla sekä niiden ulkopuolella. Liikakäyttö on ongelma toimittajien piirissä. Toisaalta, nykyhetkestä katsottuna koko yhteiskunta on ollut nykyistä marinoituneempi. Joskus faija kutsuu kavereitaan toimittajille pidettäviin cocktail-tilaisuuksiin, koska tarjolla on ilmaista viinaa.

 

On vaarallista kyetä tekemään töitä kännissä.

Faija toisti tätä viestiä usein. Jos kova alkoholinkäyttö ei ole esteenä töiden tekemiselle, niin se on yksi este vähemmän matkalla kohti alkoholismia.

 

Hän kuului tähän ihmisryhmään. Hän kykeni kirjoittamaan lehtikelpoista tekstiä, vaikka hän olisi kitannut suuren määrän alkoholia. Hän vertasi itseään usein omaan isäänsä: Pekka Herlin kykeni johtamaan Konetta monen promillen vaikutuksen alaisena, ja faija kykeni vastaavassa kunnossa kirjoittamaan lehteä. Isä ymmärtää myöhemmin myös sen, että monen muutkin alkoholi- ja päihderiippuvaiset kykenevät tekemään työnsä sellaisessa kunnossa, joka kaataisi monet muut.

 

Vanhassa taloustoimittamisen maailmassa faija, monien muiden joukossa, edusti uudistuvan talouselämän sekä ammattimaisemman talousjournalismin muutosvoimaa. Hän kirjoittaa talouden analyysiä, yrityksiin kohdistuvaa kritiikkiä, ja käsittelee myös talouselämään liittyviä juoruja, jotka olivat eräässä mielessä faijalle pörssianalyysin materiaalia siinä missä luvutkin. Laajat ja monille vieraat ilmiöt avataan laajemmalle lukijakunnalle, ei ainoastaan aiheen kanssa työskenteleville. Faija vääntää suuriakin asiakokonaisuuksia rautalangasta, vaikka väkisin. Hän poimii ulkomuistista lainauksia elokuvista, kirjallisuudesta, musiikista ja sarjakuvista. Kirjoittajana hän on ehdoton: hän ei esitä käsittelemistään asioista useita näkökulmia vaan valitsee kantansa ja pysyy siinä.

 

Kauppalehden myötä isä tapaa ihmisiä, joista tulee hänelle vuosien varrella tärkeitä.

 

Kirjan kirjoittaja Heikki Herlin.

 

 

Artikkeli on poiminta kirjasta Tuollapäin on highway, Heikki Herlin, Teos, 2020. Kirjassa Heikki Herlin muistelee vuonna 2017 edesmennyttä isäänsä Niklas Herliniä, joka työskenteli taloustoimittajana ja perusti sittemmin Uusi Suomi -verkkolehden ja Teos-kirjankustantamon. Niklas Herlin oli iso osakkeenomistaja myös Herlinien sukuyhtiössä  hissivalmistaja Koneessa sekä Cargotecissa ja Alma Mediassa.